Herkkujen Suomi

Kävin eilen Helsingin Rautatientorin Herkkujen Suomi -tapahtumassa. Pitkät teltat esittelivät eri maakuntien ruokakulttuuria kivalla tavalla. Maistiaisia ja tarjouksia oli jokaisella. Ostimme kahdella eurolla (!) annoksen, jossa oli lammasbratwurstia ja sinappia, kasviskaalikääryle mustaherukkahyytelön kera, ruisleipää ja rieskaa - todella hyvä. Keskellä Helsinkiä viritetty nuotio nokipannuineen ja loimulohineen oli hauska elämys. Harmi, että tällä kertaa kamera oli jäänyt kotiin, enkä saanut kuvattua viehättäviä kojuja tai houkuttelevia myyntipöytiä. Tapahtuma on auki vielä tänään klo 18 saakka.

Erityisesti jäi mieleen Petris -suklaat ja Mangs Gårdin kauniit hillot - molemmat poikkeuksellisen tyylikkäästi toteutettuja ja tuotteistettuja. Petrin samppanjatryffeli oli erittäin hyvää! Mukaan lähti myös Gobbas Gårdin gourmet-perunoita Aspargesia. Erilaiset perunalajikkeet olivat koreissa kauniisti esillä ja visuaalinen puoli oli mietitty niin esitteissä kuin pakkauksissakin loppuun asti. Myyjätyttö suositteli tätä perunalajiketta ja kehui sen nousseen maasta juuri ennen torille tuloa. Tänään maistellaan gourmet-perunoita!

Sen sijaan pöytä pöydän perään näkyneet samanoloiset neuvostohenkiset peltipurkit liha- ja kalasäilykkeitä eivät oikein puhutelleet. Karhua, hirveä ja muuta lihaa sekä loputtomasti muikkua pakataan kammottaviin, kirkuvanvärisiin purkkeihin, joihin tyrkätyssä etiketissä on lapsellisella tyylillä piirretty eläimen kuva ja isoilla kirjaimilla vielä eläimen nimi. Ostin kyllä hätävaramuonaksi yhden rauhallisemman purkin, mutta miten myyvä on tämä nimi: Perinteinen suomalainen viljasika säilyke. 


Jatkuvasti käynnissä oleva etsintäni kauniista suomalaisista tuotteista tuotti vain vähän tulosta, mutta onneksi löysin joitakin mahdollisesti oman yrityksenikin käyttöön sopivia kotimaisia herkkuja. Yksi nerokkaimmista tuotteista oli Lapista. Lapin Kuivaherkku tekee kuivattuja kahden hengen kerta-annoksia, jotka sopivat retkeilijöille, veneilijöille ja varamuonaksi mökille. Tai mihin vaan. Säilyvyyttä on vuosiksi eteenpäin ja ainakin maistamani porokiusaus oli erittäin hyvää.

Illan pimetessä viereinen olutteltta pursusi väkeä ja meteli alkoi olla sitä luokkaa, että oli syytä hakeutua muualle. Oli taiteiden yö, mutta olisiko tuon kivan ruokatapahtuman yhteydessä voinut olla viinialuekin...  Tällaisissa tilanteissa suomalainen alkoholipolitiikka aina mietityttää.
Ruotsalaisen votkafirman edustaja - taikuri - viihdytti eräässä keskustan baarissa väkeä monenlaisilla tempuillaan. Aika taitava kaveri!  Hän jakoi drinkkitikkuja asiakkaille temppujensa päätteeksi, taitaa laki kieltää meillä esimerkiksi drinkkikupongin jakamisen? Suomi on kaukana Euroopasta, mutta ehkä se on monesti hyväkin asia.