Käsittämätöntä pahuutta

Aamun uutiset Norjan verilöylystä tuntuivat uskomattomilta.

Eilen istuimme hyvässä seurassa trooppisessa säässä yömyöhään terassilla. Joimme samppanjaa ja hyviä viinejä, söimme grilliruokaa ja jälkiruoaksi mansikkakakkua. Vanhin poikani viihdytti uskomattomilla korttitempuilla - todellinen taikuri! Vieraat viihtyivät ja kaikilla oli mukavaa.  Ilta oli leppoisa, lämminhenkinen, hauska ja tunnelmallinen.

Aamulla tuntui käsittämättömältä, että samaan aikaan Norjassa lähes sata perhettä oli menettänyt läheisensä julmalla tavalla - heidän iltansa on sujunut täysin vastakkaisissa tunnelmissa.

Pohjolan lintukoto ei enää ole entisensä. Meille puhutaan rajojen avautumisen aiheuttamasta rikollisuuden kasvusta ja pelätään ulkomaisia poliittisia ääriliikkeitä, kun todellisuudessa nämä karmaisevat teot ovatkin syntyperäisten omien kansalaisten kontolla. Näinhän on ollut Suomessakin. Ihmisillä on paljon sisäistä vihaa ja ahdistusta, joka purkautuu käsittämättömänä pahuutena. Moni voi todella pahoin, miksi?

Se onkin kysymys, joka jää jäljelle. Miksi?