Toimelias tammikuu ja Afrikan aurinkoa

Uusi vuosi on jo pitkällä. Päivät ovat jo hieman pidempiä ja aurinko paistaa kauniisti. Optimisti sanoisi talven selän jo taittuneen ja kevään olevan ilmassa - vilkaisu ulos kaksimetrisiin hankiin hieman hankaloittaa kevätajatuksia, mutta odotellaan.
Loppuvuosi oli jälleen kiireinen ja työntäyteinen. Useampi asia meni uusiksi ja jopa päälaelleen, tilanteet muuttuivat ja tulipaloja piti sammuttaa siellä täällä. Sääolosuhteet meillä ja Euroopassa aiheuttivat paljon päänvaivaa. Joulun odotus ja valmistelu menivät perheenäidin rutiinilla ilman suurempia vaikeuksia joka käänteessä oikoen. Siksi varmaan aaton sukupäivällinen olikin hauska ja leppoisa - ja jopa kiireetön. Tällä kertaa ruokia ei kuvattu blogia varten, eikä raporttia joulusta siksi tullut.

Kasvaneen liiketoiminnan haasteet ja omien rajojen tunnistaminen olivat vuodenvaihteen henkisen inventoinnin pääasia: lupasin itselleni pitää tänä vuonna itsestäni hyvää huolta voidakseni jatkaa rakastamassani työssä ja olla siten enemmän myös rakkailleni läsnä. Vauhti oli viime vuonna kova ja kasvu niin nopeaa, että yrittäjä sai venyä suuntaan ja toiseen. Alkanut vuosi ei vaikuta hiljaisemmalta, ehdottomasti päinvastoin.

Perimmäisten asioiden äärellä tehdyt päätökset olivat uuden vuoden alussa konkreettisia!  Siksi pakkasin laukkuni ja lensin aurinkoiseen Etelä-Afrikkaan lepäilemään ja nauttimaan hyvästä ruoasta ja erinomaisista viineistä.

Kapkaupungin historia ulottuu 1600-luvulle. Majesteettinen Pöytävuori hallitsee maisemaa kaikkialla. Viehättävä Waterfrontin alue on kehittynyt turistien tarpeisiin: ravintoloita, kauppoja ja viihdykettä jokaiseen makuun ja budjettiin.

Kiva kalaravintola Quay Four on kahdessa kerroksessa. Alakerta on rennompi ja siellä soitti hyvä bändi. Lämmin ilta oli sametinpehmeä.

Lasissa kylmää sauvignon blancia, joka on alueella hyvin tyypillinen rypäle tällä hetkellä. Kokemukseni mukaan halvimmasta päästä valittu viini oli usein parasta - muutamalla  eurolla sai pikkukarahvin tätä raikasta ja kuumaan ilmastoon sopivaa juomaa.

Viinin ystävää hemmotellaan Etelä-Afrikassa. Kapkaupungin lähistöllä on satoja viinitiloja, joihin voi mennä viinejä maistelemaan. Valikoima on laaja ja valinnan vaikeus on hyväksyttävä tosiasia: vain murto-osan voi ehtiä kokeilla. 

Constantian laakso on Etelä-Afrikan vanhimpia viinintuottajia  ja viinitila  Groot Constantia  on perustettu jo vuonna 1685. Se on Etelä-Afrikan vanhin viinitila ja toimii edelleen. Alueella on kaksikin ravintolaa, viehättävä museo ja tehokkaalta näyttävät tuotantotilat, joita vierailijalle esitellään. 

 Groot Constantian chardonnayt kypsytellään ranskalaisesta tammesta tehdyissä tynnyreissä.

Viiniä kasvaa silmiinkantamattomalla alueella, jossa on yhdeksää erilaista maaperätyyppiä, joten tilalla voidaan kasvattaa eri maaperään sopivia rypäleitä. Maistelimme viittä erilaista viiniä, joista portviiniksi kutsuttu makea jälkiruokaviini oli luumuinen ja kiva yllätys, mutta edullinen rosé (jonka nimi oli blanc de noirs) oli valikoiman paras. Kuten muutenkaan, huonoa viiniä ei vastaan tullut.

Miten ihana oli istua puun katveessa päivänvarjon alle syömään herkullista kalaa sellerimuusipedillä. Sekä kalalla että tomaateilla oli rooibos-siirappikastike, joka sopi erittäin hyvin molempiin. Groot Constantian päiväretki on nopeasti toteutettavissa ja läheinen sijainti mahdollistaa kiirettömän ja leppoisan oleskelun.

 Pienellä roadtripillä Kapkaupungista Hermanukseen päin päädyttiin kahvilaan, jossa lautaset oli unohdettu. Pizzaa ja salaattia tarjottiin puisilla laudoilla ja kakut tuotiin leivinpaperilla.

Intian valtamerellä voi tiettyinä aikoina bongata valaita. Nyt ei ollut valaiden aika, mutta ravintola oli auki. Melko karun näköinen paikka, jota piti aurinkoinen ja ystävällinen rouva, joka laittoi erinomaista ruokaa. Hän kertoi, että rannalle voisi mennä pingviinejä katsomaan, valaat saapuvat taas myöhemmin.

Kun vihannekset ovat tuoreita ja maukkaita, lisukkeeksi riittää fetajuusto ja grillattu kana, ja lounas on  täydellinen.

Tämän maiseman takia jo pelkästään kannatti lähteä matkaan! Näkymä on Chapman's Peakilta huiman vuoristotien varrelta. Valo on huikaiseva, sinisen eri sävyt syviä ja lämmin ilma väreilee ihoa hellien.

Tampereen Näsinneulaa ei tietenkään mikään voita, mutta Kapkaupungissakin on pyörivä ravintola. Hotelli Ritz on muuten hieman rapistunut, mutta katolla pyörivä ravintola on tyylikäs ja hyvin hoidettu. Sieltä olikin hulppeat näköalat koko kaupungin yli. Auringonlasku oli vaikuttavan näköinen. Ravintola pyörähtää kierroksen tunnissa. Pianisti viihdytti ja ruoka oli kertakaikkisen hyvää.

 Strutsi-carpaccio vei kielen mennessään.

 Kudun sisäfilettä polenta-tomaattilisukeella. Uskomattoman hyvää, mureaa ja maukasta.

Kuvan merimetson tavoin tämäkin matkaaja lensi kotiin, nyt hyvin levänneenä, rentoutuneena ja valmiina kaikkiin edessä oleviin haasteisiin. Lomailla voi lähelläkin, tärkeintä on sulkea puhelin, sähköposti ja stressi pois. Soisin auringon valoa ja lämpöä riittävän meidänkin leveysasteillemme - sen avulla jaksaa taas paremmin.