lauantai 15. heinäkuuta 2017

Via Tribunali - Bellissime Pizze!

Sateisen päivän lounas Via Tribunalissa Helsingin Sofiankadulla oli kaikin tavoin miellyttävä kokemus.

Maine on kiirinyt, joten lounasaikaan paikkaan on jonoa, mutta jonotus hoituu mutkattomasti ja sujuvasti.

Massiivinen pizzauuni on tuotu Napolista.

Tampereen Keittiöelämän Maija lounasseuranani tilasimme lasilliset hyvää roséta (jota ei ollut listalla).

Oli erinomaista.

Itse pizzat olivat todella hyviä - pohja oli juuri sellainen kuin pitää ja maku hyvä. Etualalla on tilaamani ja oma suosikkini Margherita, joka yleensä kertoo paikan tason. Yksinkertaiset maut (tomaatti, mozzarella ja basilika) riittävät mainiosti, jos perusasiat ovat kunnossa. Pohjan pitää olla kunnollinen ja täytteitä sopivasti, että pizzan voi syödä sormin italialaiseen tyyliin.

Maija tilasi paikan erikoisuuden, Salsiccia e friarielle, siinä oli siis parsakaalin näköistä friariellia ja lihaisia, hyvin maustettuja pikkumakkaroita.

Molemmat olivat hyviä, tosin mielestäni Margherita vei selvästi voiton.

Jälkiruoaksi tiramisua ja espresso.

Hauskat, kuluneet emalikulhot sopivat paikan tyyliin. Tiramisu oli sekin lähes täydellistä.

Minimakumatka Italiaan hoitui kätevästi lounaalla. Vahva suositus, käykää ihmeessä!

torstai 13. heinäkuuta 2017

Leppoisasti mökillä

Käväisin ystävän mökillä lyhyellä visiitillä. Sää suosi juuri sinä päivänä, oli ihana nautiskella kesäpäivästä, leppoisasta tuulesta, auringosta, hyvästä ruoasta ja kaikesta kauniista mitä mökiltä löytyi.


Kun pääsimme perille, meitä odotti ihana lounas. Salaatti haetaan läheiseltä viljelijältä, samoin kaikki mökin kesäkukat.

Tämä mökki sijaitsee Hämeessä ja on ystäväni isoisän rakentama. Isoisää ei enää ole, nykyisin ystäväni vanhemmat asuttavat mökkiä kesällä ja lapset omine lapsineen kokoontuvat mökille usein yhteisiä juhlia viettämään.

Puitteet olivat viehättävät. Kutsuvia istumaryhmiä on siellä täällä. Kolmea sukupolvea majoittamaan löytyy erilaisia tiloja.



Itse päämökissä oli kauniita yksityiskohtia kaikkialla.
Vanhoja arabian astioita ei enää juuri käytetä, mutta seinällä koristeena ne ovat todellinen katseenvangitsija.

Ystäväni äiti on itse tehnyt kauniin kellon.

Hetken chillailun jälkeen nautittiin ihanaa raparperikakkua ja kahvia ulkona. 

Sain majapaikakseni kauniin rantatalon, jonka järvimaisema oli kaunis ja rauhoittava. 

Mökin estetiikkaa. Vanha, hieman ruostunut pata toimii loistavasti kannonnokkaan nostettuna kukkaruukkuna. Emalikannu on sille hyvä pari.


Tässä taas yksi esteetikon taidonnäyte. Vanha ikkuna ja oksista tehty sydän muodostavat rosoisen kauniin yhdistelmän.

Tästä isäntä juuri lähti, luettuaan päivän lehden.



Urbaaniinkin ympäristöön sopiva vinkki: näinkin voi kasvattaa perunoita. Sinkkiämpäri on kaunis ja toimii koristeenakin upeasti. Mikään ei tosin estä istuttamasta perunaa tavallisiin ruukkuihin tai vaikka muoviämpäreihin. Satoa tulee ja itse kasvatettuja perunoita parempaa kesäherkkua ei taida ollakaan.


Järven rannalla kun ollaan, syödään tietysti paljon kalaa. Illalliseksi saatiinkin grillattua siikaa ja ahventa (sekä tuntemattomaksi jäänyt kala).

Kalat  laitettiin grilliin folion ja öljytyn leivinpaperin päälle.


Samalla tavalla paistettiin kauniit kesäkurpitsa-paprikavartaat.

Vihannekset maustettiin ennen grilliin laittoa rypsiöljyllä ja suolalla sekä lorauksella siirappia.


Grilliruoka on parasta! Ja tuore, vasta kalastettu kala on erinomaista grillattuna.
Mutta kivointa on yhteinen puuhastelu, kokin ei tarvitse olla yksin keittiössä. Leppeä ilma suosi meitä ja oli ihana nauttia kesäillasta.

Näin upea illallistarjoilu odotti huvimajassa. Maisema järvelle hiveli mieltä.


Uunissa pahdetut vihannekset olivat upea lisuke.




Uudet perunat olivat superherkullisia. Emäntä tekee ne laittamalla tarjoiluastian pohjalle kimpaleen voita, tuoretta tilliä ja suolaa. Keitetyt perunat kipataan astiaan, käännellään varovasti voissa, ja tarjotaan nälkäisille vieraille. Maku oli taivaallinen! Kokeilin tätä heti kotonakin, toimii!



Tältä näytti oma lautaseni. Siika oli herkullista, ja tämä ateria oli yksi kesän parhaista. 

Auringon jo laskiessa menimme vielä leppeään löylyyn.


Aamulla taivas oli jo pilvinen ja sadetta luvattiin. Järvi oli kuitenkin peilityyni.



Aamupuuron jälkeen oli aika kiittää isäntäväkeä ja lähteä kotimatkalle.
Sainpa vielä muutaman siemenperunan mukaani, pääsen kokeilemaan omien perunoiden kasvatusta.


Kotimatkalla poikkesimme ensin lähitilalle ostamaan mansikoita. Täydelliset, makeat mansikat juuri pellolta poimittuina maksoivat 25€/laatikko, ja rasian jättikokoisia vadelmia sai vitosella. Hinta siis vähintäänkin kohtuullinen. Huippulaatu!


Ajoimme myös salaattitilalle, josta ostin herkullista keräsalaattia. Upea maku siinäkin. Mukava kauppiaskin vielä.

Näin kauniita kesäkukkia oli myynnissä.

Reilun vuorokauden pyrähdys aivan erilaiseen maailmaan ja tunnelmaan rentoutti ja latasi akkuja. Kiitos isäntäväelle!

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Pikavisiitti Raumalle

Päätimme lähteä lyhyellä varoitusajalla sukujuhliin Raumalle. Mukaan saatiin lisäkseni 90-vuotias täti, 80-vuotias setä ja kaksi serkkua.


Matkalla Raumalle pysähdyimme Kauttuan Ruukinpuistossa, jonne kannattaa mennä ihan varta vasten.
Siellä olisi ollut enemmänkin nähtävää, mutta aikataulumme takia poikkesimme vain pullakahvilla kahvila Kyöpelissä. Kyöpeli on oikeastaan myös pieni kauppa, siellä myytiin mukavia pieniä käsityöjuttuja ja kaikkea kaunista. Kaikki herkut oli itse leivottu.


Rauma on kaunis ja hieno kaupunki, jossa on kiva käydä.
Tällä kertaa sukujuhlaa vietettiin Kotiseutumuseo Muinassa, jossa on vanhoja rakennuksia, pieni museo ja mukava pihapiiri.
Nuo sikäläiset sukulaiset ovat kyllä melko kaukaisia sukulaisia, mutta tunnelma on aina lämmin ja vastaanotto sydämellinen.


Lounaaksi tarjottiin raumalaista erikoisuutta, Lapskoussia.  Tämä oli meille aivan uusi tuttavuus. Raumalainen perinneruoka on merimiesten perua ja tunnetaan Ruotsissa, Norjassa ja Saksassa samalla nimellä. Nimen etymologiaa ei tarkkaan tunneta, mutta sana tarkoittanee hyvää ruokaa, sekasotkua tai klimppiannosta, näkemyksestä riippuen.
Se tehdään kuin lihakeitto, hauduttaen niin kauan, että nesteet haihtuvat ja ruoka on mössöä. Mössö pysyi kovassakin merenkäynnissä lautasella ja oli tuhtia ruokaa. Perunaa, lanttua, sipulia ja lihaa sekä mausteita - yksinkertainen ohje.
Meillä tätä tarjottiin isoista kattiloista.

Raumalaisia sukulaisia nauratti kun kuvasin tätä - heidän mielestään se ei ollut mitenkään kuvauksellisen näköistä. Heidän arkinen perinneruokansa oli minulle eksoottinen ja kuvaamisen arvoinen elämys.

Tässä kuvassa haetaan jo santsiannosta. Lapskoussin päälle kauhottiin voisulaa.
Lapskoussi tarjotaan etikkakurkkujen ja -punajuurten kanssa, lisäksi oli erinomaista itseleivottua leipää.
Olipa hyvää ruokaa!

Päivä oli kuuma ja aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta. Teltta suojasi ruokia ja toimi hyvin. Tässä otetaan jo kahvia ja pullaa ja Rauman pipareita. 

Oli ihana istua ulkona. Kerrankin oli lämmintä! Juhannusruusut tuoksuivat ja leppeä tuuli vilvoitteli välillä.
Kun tilaisuus päättyi, kävimme vielä katsomassa muutamia tärkeitä paikkoja: esi-isien taloja ja hautapaikkoja.

Mukavan päivän päätteeksi nautittiin jäälattet Cafe Salissa vanhassa kaupungissa.

Olipa intensiivinen ja mukavan leppoisa päivä.
Paljon keskusteltiin tärkeitä asioita niin sukuhistoriasta kuin elämästä yleensäkin. Sukulaisuus on parhaimmillaan yhteenkuuluvuutta, joka tuo lämpimän onnentunteen ja syvän kiitollisuuden. Lisäksi vanhan Rauman kauneus, alkuillan lämpö ja kiireettömyys rentouttivat - tuntui siltä kuin olisimme pidemmälläkin lomalla.

sunnuntai 25. kesäkuuta 2017

Ihastuttava illallinen La Maisonissa

La Maison on viehättävä ravintola Helsingin Tehtaankadulla, jonka kauniit puitteet, erinomainen ruoka, ystävällinen palvelu ja hyvä viinilista takaavat miellyttävän illan. Käytiin siellä hyvän ystävän kanssa illallisella ja ateria ansaitsee postauksen tänne.

Alkuun tuotiin juureen leivottuja sämpylöitä. Nämä ja ihana maustevoi olivat vastustamaton yhdistelmä.

Alkuruoaksi saimme ankanmaksamoussea, joka oli suussasulava ja todella maukas annos. 


Pääruoaksi nautittiin rapeaksi paistettua kuhaa. 
Jälkiruokana oli raikas vaniljamarinoitu raparperikompotti ja metsämansikkajäätelö.
Kauniisti aseteltuja annoksia ja kyytipoikana lasillinen erinomaista kuohuviiniä! Kaikki oli hyvää. Mukava istua kodikkaassa paikassa, jossa tuntee olevansa isäntäparin kotona vieraana, eikä ravintolassa. 
Tällä hetkellä La Maison onkin jo kesätauolla. Tätä kesäistä menyytä ei siis nyt enää saa, mutta elokuussa ovien avauduttua varmaan taas jotain muuta hyvää on listalla. 
Yrittäjänä haluan suosia pieniä (yrittäjävetoisia) paikkoja isojen ketjujen sijasta. Näitä aarteita onneksi Helsingistä löytyy. 

perjantai 23. kesäkuuta 2017

Terveisiä taas Tallinnasta

Tallinna houkuttaa koko ajan enemmän. Kaupunki kehittyy hallitusti: kaikkea ei revitä ja tuhota, vaan rakennetaan vanhaa kunnioittaen. Kävin ystävieni kanssa viime viikolla katsomassa uuden kauppahallin, Balti Jaama Turgin, joka olikin tosi kiva kokonaisuus. Se on aivan Telliskiven naapurissa, samalla kerralla ehtii hyvin käydä molemmissa.

Balti Jaama Turg (suomeksi Baltian aseman tori) saattaa olla joillekin tuttu jo aiemmilta vuosilta, siellä on ollut torikauppaa vuodesta 1993. Tässä nykyisessä muodossa se avattiin tämän vuoden toukokuussa. Vanhat kalkkikiviset varastorakennukset on säilytetty ja entisöity, ja kolmikerroksinen kokonaisuus on todella siisti ja kutsuva.

Mansikoita oli valtavasti... Hyvännäköisiä ja edullisia!


Esteetikkoa ilahduttaa kaunis esillepano ja selkeys. Hintataso on meikäläisittäin kyllä edullinen!


Hedelmä-, marja- ja vihanneskojujen lisäksi torilla on isot ja todella siistit erilliset hallit kaloille ja lihalle.
Oli kiva nähdä, ettei tori ole pelkkä turistinähtävyys, vaan paikalliset todella olivat siellä ostoksilla.
Lihahallissa oli ilokseni kaikkia lihanosia, niitäkin mitä Suomessa ei enää juuri näe: sianpäitä ja edullisia ruhonosia. (Muisteltiin samalla äitiemme tekemiä edullisia ruokia lapsuudesta, kuten munuais- ja maksakastikkeita, jotka olivat tosi hyvänmakuisia. Itse en ole koskaan tehnyt munuaisista ruokaa, kun en ole kaupoissa niitä nähnyt. Joskus vuosia sitten kysyin lihatiskiltä, ja minulle sanottiin, että munuaisia myydään vain koirille!)
Tila on kaunis: kattorakenteesta tulvii aurinkoisena päivänä valoa sisälle. Valo tekee myyntikojuista houkuttelevia ja tuo lämmintä tunnelmaa.

Juustopuoti olikin varsinainen löytö.
Juustoja oli jos jonkinlaista, samoin viinejä, hilloja, säilykkeitä ja monenlaista erikoisuutta, kuten jäkäläsuklaata. Kaupassa hääri äärettömän ystävällinen nuorimies, joka oli paitsi hyväntuulinen ja asiantunteva myös suuri Suomen ja suomen kielen ystävä. Asioinnista jäi todella kiva fiilis. Ostimme kaikki jotain täältä: juustoa, hilloja, viiniä, kalasäilykkeitä...

Kalasäilykkeiden nimi on yhtä hauska sekä suomeksi että viroksikin. Pakettikin on kaunis. Näitähän oli siis pakko ostaa.

Hollantilaista Gouda-juustoa oli isoina kiekkoina, ja monta eri sorttia. Niitä saa maistaa, jotta ostopäätös on helpompi tehdä. Juusto säilyy huoneenlämmössä, eli kestää hyvin päivän Tallinnassa ja matkan kotiin.

Juustopuotiin tulee varmasti mentyä seuraavallakin kerralla.

Ostimme myös luomuruis- ja kaurahiutaleita eräästä torikojusta, jossa oli tarjolla monenlaisia paikallisia jauhoja ja ryynejä.

Mutta tämä kuulkaas olikin mahtava juttu! Tässä liikkeessä oli valtavasti erilaisia herkkuja, mutta kuvan oliiviöljybaari (vai miksiköhän tätä pitäisi nimittää?) on kyllä huippukeksintö.
Ensin valitaan halutun kokoinen pullo, sitten siihen lorotellaan haluamaansa öljyä. Pullon voi tulla sitten täyttämään taas seuraavalla kerralla. Ekologista, kätevää ja edullista! Puhumattakaan siitä, miten kaunis tuo öljynurkkaus onkaan. 

Vetolaukku oli jo puolillaan kun pääsimme torilta ulos. 
Ulkona odottivat sitten yllättäen kirppiskojut ja vanhan Tallinnan tunnelma. 

Matkalla Telliskiveen ohitettiin Peatus ("Pysäkki"), joka on viehättävästi vanhoihin junavaunuihin tehty ravintola. Aamu oli aikainen eikä väkeä ollut vielä. 
Telliskivessä suuntasimme tuttuun Muhu-leipomoon (jolla on muuten liike myös Balti Jaama Turgilla). Siellä vetolaukkuun ängettiin leipää ja ihanaa käsitöö-voita, merisuolalla ja tillillä maustettuna. "Ihan kuin Suomesta ei sais ruokaa" - no ei kyllä saa tällaista, miksiköhän?

Pitkä lounas nautittiin F-Hooneessa, joka ei petä koskaan. Aurinkoisella säällä ulkona on ihana istua. Hyvä kuohuviini maksoi 17€ pullo. Kuvassa alkuruokana nautittua vuodenjuustoa ja mansikoita. 
Pääruoaksi otettiin falafeliä, sekin tuttu aiemmilta kerroilta. F-Hooneen lista on lyhyt mutta hyvä, ja viinit siellä ovat erinomaisia. Telliskivessä on muitakin ravintoloita, mutta tänne suuntaan silti aina. 

Merimatka Helsingistä Tallinnaan ei kestä kauan, mutta etäisyyttä tuntuu olevan niin paljon kilometrejä enemmän. Suomessa byrokratia lannistaa parhaimmatkin ideat, ja elintarvike- ja alkoholilainsäädäntö estää loput. Onneksi meillä on Tallinna. 

Toivotan blogin lukijoille leppoisaa juhannusta!